Energiamurroksen myötä merkittäviä muutoksia tapahtuu sekä energian tuotannossa että käytössä, missä keskeinen osa on energiatehokkuuden parantaminen niin teollisuudessa kuin rakennetussa ympäristössäkin. Lisääntyvä paikallinen, uusiutuviin energialähteisiin perustuva energiatuotanto on osa tätä muutosta ja sen tehokas hyödyntäminen luo myös tarvetta osaltaan energiayhteisöjen muodostumiselle.
Energiayhteisöt haastavat kehittämään niin teknisiä ratkaisua, markkinoita kuin säädöskenttääkin. Asiakkaan muuttuu aktiiviseksi toimijaksi ja energiatuotannon hajautuminen pakottaa löytämään uusia näkökulmia sekä uudis- että korjausrakentamiseen.
Miten sitten energiayhteisöt ja aktiiviset asiakkaat on tällä hetkellä rakentamisen energiatehokkuusvaatimuksissa huomioon otettuna?
Rakennusten energiatehokkuuden ja uusiutuvan energian käytön edistäminen sekä rakennusten energiakulutuksen pienentäminen ja hiilidioksidipäästöjen vähentäminen ovat rakennusten energiatehokkuussäädösten tavoitteita. Rakennusten energiatehokkuusdirektiivin muutos (EU844/2018) on tuonut muutoksia ja lisäyksiä Suomenkin lainsäädäntöön. Paljon huomiota on viime aikoina saanut sähköautojen latauspisteiden vaatimukset. Vähemmälle keskustelulle on jäänyt automaatioon- ja ohjaamiseen sekä paikalliseen tuotantoon liittyvät uudet säännökset.
Rakennusten energiatehokkuustarkastelussa määritellään rakennuksen ostoenergiakulutus vakioidulla käytöllä, josta saadaan rakennuksen E-luku kertomalla ostoenergiamäärä energiamuotokertoimilla. Uusiutuva omatuotanto, ” ympäristössä olevasta energiasta otetuttu energia” , vähentää laskennassa ostoenergiakulutusta. Laskenta tehdään joko kuukausitasolla tai ns. dynaamisella laskennassa tuntitasolla. Omatuotannon ja kulutuksen osuminen samaan ajankohtaan on tarkasteltava enintään kuukauden aikajänteellä eikä ulosvietyä energiaa voi laskennassa hyödyntää. Sähkön varastoinnista ja sen hyödyntämisestä ei laskentamallissa ole mainintaa. Omatuotantolaitteiston ei tarvitse olla itse rakennuksessa tai kiinteistössä, mutta sen on ”kuuluttava rakennukseen”. Energiatehokkuuslaskenta tehdään rakennuskohtaisesti eikä säädöksissä ole määritetty, miten toimitaan usean rakennuksen kiinteistöissä. Tosin vaatimukset on laadittu siten, että ne mahdollistavat ja ovat avoimia erilaisten uusiutuvan energian tuotantojärjestelyjen kehittymiselle.
Laskennallisen ostoenergian määrittely, joka sähköenergian osalta on määritelty sähkönjakeluverkosta hankituksi energiaksi, herättää kysymyksen siitä, onko tarkastelupiste energian mittauskohta. Onko esimerkiksi asunto-osakeyhtiössä omatuotanto, joka kiertää sähkön ostomittausten kautta hyödyntäen hyvityslaskentaa enää omatuotantoa? Entä miten voidaan laskennassa hyödyntää usean kiinteistön muodostaman energiayhteisön yhteinen omatuotanto?
Syksyllä 2020 annettu uusi ympäristöministeriön asetus (YMa718/2020) tuo uutena teknisten järjestelmien energiatehokkuusvaatimuksiin mukaan rakennukseen tai kiinteistöön kuuluvan ”paikallisen sähköntuotantojärjestelmän” , jonka suunnittelulle, rakentamiselle ja käyttöönotolle on asetettu vastuuhenkilövaatimuksia. Vastaavia vaatimuksia on myös asetettu automaatio- ja ohjausjärjestelmälle. Asetuksessa on hyvin määritelty koko rakentamisen alalle vastuutahojen tehtävät. Asetus velvoittaa heidät suunnittelemaan, toteuttamaan ja myös todentamaan asennuksen jälkeen paikallinen sähköntuotantojärjestelmä siten, että se on toimintakyvyltään energiatehokas ja liitetty rakennuksen sähköjärjestelmään niin, että tuotettua energiaa voidaan hyödyntää tehokkaasti rakennuksessa.
Sähkön merkityksen lisääntyminen energiajärjestelmän sähköistyessä luo tarpeita kehittää nykyisiä laskentamenetelmiä ja energiamuotokertoimia, jotta sähköenergian käyttöpaikka ei vaikuttaisi sen arvottamiseen energiatehokkuuslaskennassa. Samoin huomiota tulee suunnata entistä enemmän energian kokonaiskäyttöön ja käytön ajoittumiseen vaikuttaviin tekijöihin rakennusten tarvitessa yhä vähemmän varsinaista lämmitystä. Energiayhteisöt tulevat tarvitsemaan energian käytön hallintaa ja sen pohjaksi tarvitaan lisää tietoisuutta energian käytöstä vuositasoa tarkemmalla tasolla.