Uudenlaiset energiayhteisöt edellyttävät uudenlaista johtamista ja koordinointia niiden monipuolisten toimintojen vuoksi. Ne pyrkivät esimerkiksi optimoimaan kulutuksensa oman tuotannon mukaisesti, osallistumaan joustomarkkinoille ja minimoimaan huippukulutuksia. Verrattuna perinteisiin vain energian tuotantoon keskittyviin energiayhteisöihin, muutos on merkittävä. Siirryttäessä yksittäisistä kuluttajista yhteisötasolle, myös mukana olevien sidosryhmien määrä kasvaa. Tässä blogitekstissä pohditaan energiayhteisön eri johtamistapoja lyhyesti kysymyksen, ’Minkälaisen yhteistyön muotona energiayhteisö voidaan nähdä?’, kautta.
- Energiayhteisö yhteisönä
Yhteisön johtamisessa korostuvat yhteisön jäsenten yhteinen arvopohja ja identiteetti. Paikallisissa energiayhteisöissä identiteetti linkittyy lähiympäristöön ja siihen, kuinka energiayhteisöllä voidaan vastata sen haasteisiin. Virtuaalisissa hajautetuissa energiayhteisöissä identiteetti rakentuu esimerkiksi yhteisistä kiinnostuksenkohteista, kuten älykotien teknologiasta tai kestävästä elämäntyylistä. Arvot ja identiteetti toimivat pohjana yhteisön jaetun vision ja hyväksyttävyyden perustamisessa ja myöhemmin yhteisön toiminnassa. Yhteisomistajuus ja -hallinnointi esimerkiksi osuuskunnan muodossa varmistaa, että kaikkia yhteisön jäseniä kuullaan yhteisön suunnittelussa ja kehittämisessä, ja että hyödyt jaetaan yhteisön jäsenten kesken reilusti. Toisaalta myös riskit jaetaan yhteisön kesken.
- Energiayhteisö verkostona
Verkostojen analyysissä korostuvat kahdenväliset kirjatut ja kirjoittamattomat sopimukset toimijoiden välillä, kumppanuuksien luonne, toimijoiden sijainti verkostossa ja mahdolliset aukot verkoston rakenteessa. Kahdenvälisistä suhteista muodostuvassa yhteistyöverkostossa toimijoiden resurssit täydentävät toisiaan. Verkoston johtamisessa pohditaan esimerkiksi kumppanuuksien strategista asemaa tai vastaavasti transaktioiden systematisointia. Asema energiayhteisössä voidaan nähdä eri tavoin, esim. energiavirtojen, sopimusten, resurssien kontrolloitavuuden tai dataliikenteen näkökulmista.
- Energiayhteisö ekosysteeminä
Ekosysteemi-näkökulmasta koordinaatio rakennetaan asiakkaan arvolupauksen mukaan. Ekosysteemiä ei johdeta hierarkialla, vaan ekosysteemin tarjooma luodaan erilaisilla kannusteilla, joilla houkutellaan erikoisosaajia ja mahdollistetaan kaikkien mukanaolijoiden menestys. Ekosysteemin johtaja huolehtii, että mukana on sopivasti erilaisia toimijoita, jotta ekosysteemi onnistuu uusiutumaan ja jatkuvasti innovoimaan. Olennaista on katsoa laajasti, mitä täydentäviä elementtejä ekosysteemin arvolupaus edellyttää toimitusketjun eri vaiheissa, ja miten ekosysteemi linkittyy muihin ekosysteemeihin. Tavoitteena on, että asiakas pääsee valitsemaan erilaisista yhteensopivista modulaarisista teknologioista ja toiminnoista juuri itselleen sopivan kokonaisuuden ja täydentämään sitä sujuvasti tulevaisuudessa.
Ekosysteemi-näkökulma korostuu energiayhteisöissä, koska sen toimintaympäristö kehittyy tällä hetkellä nopeasti ja kytkeytyy yhä monipuolisemmin ja tiiviimmin eri sektoreihin: politiikka ohjaa nollaenergiarakentamiseen, rakennuttajat tavoittelevat energiatehokkuutta, sähköautot, energian varastointi ja älylaitteet yleistyvät, joustomarkkinat kehittyvät, kunnat ja kaupungit tavoittelevat energiatehokkuutta jne. Energiayhteisöt voivat vastata moniin haasteisiin näiden kehityskulkujen kohtaamispisteissä, kunhan niihin osataan reagoida oikea-aikaisesti. Osaltaan erilaiset johtamistavat vastaavat tähän haasteeseen: kukin toimija vaatii omanlaistaan johtamista.
Nämä edellä mainitut johtamisen lähtökohdat eivät ole toisiaan poissulkevia, päinvastoin. Ne täydentävät toisiaan, joskin niiden merkitys muuttuu energiayhteisön kehittyessä. Alussa tarkoitus on rakentaa yhteistä identiteettiä ja luoda yhteisesti päätettyjä pelisääntöjä. Tämä noudattaa yhteisön johtamisen toimintatapoja. Perustamisen jälkeen saatetaan tehdä kahdenvälisiä sopimuksia esimerkiksi hukkalämpöjen hyödyntämisestä, minkä avulla päästään kehittämään sääntöjä yleisemminkin. Isännöitsijä saattaa sopia kahdenvälisesti sähköautojen latauksen laskutuksesta kun taloyhtiössä on vain satunnaisia sähköautoilijoita. Tämä noudattaa verkostojen johtamisen logiikkaa, jossa korostuvat kahdenväliset sopimukset. Uusien jäsenten mukaantulo ja uudet liiketoimintamallit vaativat teknologioiden yhteensopivuutta ja modulaarisuutta sekä oikeita kannustimia, toisin sanoen ekosysteemin hallintaa. Ekosysteemin asiakkaiden vaatimusten kehittyessä myös mukana olevien toimijoiden roolit muuttuvat. Esimerkiksi alussa energiantuotantoon investoinut toimija voi päätyä koordinoimaan useamman toimijan tuotantoa tai kilpailemaan niiden kanssa. Sähköautojen latausoperaattorit voivat siirtyä joustotarpeiden synnyttäjistä jouston tarjoajiksi.
On hyvä hahmottaa nämä erot eri johtamistapojen välillä ja niiden soveltamisen tarjoamat mahdollisuudet eri vaiheissa ja eri sidosryhmien kanssa. Teknologiastandardit, sopimusten räätälöitävyys, datan avoimuusvaatimukset ja monet muut asiat kehittyvät energiayhteisön kehittyessä. Niihin on hyvä varautua, jotta ne tukevat eivätkä estä energiayhteisön kehittymistä.
Lähteitä:
- Adner, R., 2017. Ecosystem as Structure : An Actionable Construct for Strategy. Manage. 43, 39–58.
- Dedehayir, O., Mäkinen, S.J., Ortt, J.R., 2018. Roles during innovation ecosystem genesis: A literature review. Technol. Forecast. Soc. Chang. 136, 18–29.
- Jacobides, M.G., Cennamo, C., Gawer, A., 2018. Towards a theory of ecosystems. Strateg. Manag. J. 39, 2255–2276.
- Shipilov, A., Gawer, A., 2020. Integrating Research on Interorganizational Networks and Ecosystems. Acad. Manag. Ann. 14, 92–121.
- Wittmayer, J.M., Avelino, F., Pel, B., Campos, I., 2021. Contributing to sustainable and just energy systems? The mainstreaming of renewable energy prosumerism within and across institutional logics. Energy Policy 149.
-Jussi Valta, tohtoriopiskelija, tuotantotalous.
Kiitokset kommenteista tutkijatohtori Johanna Kirjavaiselle ja professori Saku Mäkiselle